Alussa maailmankaikkeus oli tyhjä ja autio. Kaiken tämän tyhjyyden keskellä leijui yksinäinen silinterihattu. “Jotain tartteis varmaan tehdä”, tuumi hattu itsekseen kaiken tämän tyhjyyden keskellä. Tätä pidemmälle hattu ei pohdinnassaan ehtinyt ennen kuin sen syvyyksistä putkahti esille kaksi pientä korvannypykkää. “Mitäs perkelettä tämä oikein on”, kysyi hattu itseltään, todetakseen vain että sen kyljestä oli juuri kasvanut pieni tarttumaraajan näköinen uloke. Silinteri ei ehtinyt äännähtääkään (mikä on varsin ymmärrettävää, sillä eihän hatuilla ole minkäänlaisia äänen tuottamiseen vaadittavia elimiä) ennen kuin hatusta oli vetäisty esille jänis. Tämä jänis antoi itselleen nimen Pyynö Jopeliini, ja hänestä tuli maailman ensimmäinen ja suurin olento, Periloitsija.
Ensitöikseen Pyynö totesi, ettei loitsinnasta voi tulla mitään ilman asiaankuuluvaa soitinta. Niinpä Pyynö tarttui hattuun ja loihti sieltä käsin esille eterofonin. Eterofoni oli perin näppärä, se kun jätti molemmat käpälät vapaaksi kaikelle hyvän- ja pahanteolle. Eterofonia soitellessa Pyynö tuumasi notta tämä tyhjyys on aika tylsää katseltavaa, ja niinpä hän päätti revitellä soittimestaan parit staccatot harmonisessa mollissa.
Näin siis sai Herra Hassutassun maailma alkunsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti